Kyllä tästä on nyt saatu nauttia, helteestä Tajuan kyllä, ettei ole mitään hyötyä valittaa asiasta. Maailmassa tapahtuu kaikkea pahaa ja ihmiset kärsii, kyllä. Mutta kun ihminen kuitenkin pyörii oman napansa ympärillä niin minä pikkuisen purnaan.

Jos joku vieläkin väittää minulle, että tulen kaipaamaan tätä lämpöä marraskuun viimassa niin voin kertoa, että jos se viisastelu ei lopu niin minä tilaan torvisoittokunnan paikalle ja annan musiikin soida sanojan oven takana tauotta pari viikkoa, yötä päivää..

Vielä tulee Venäjältä superhelle pian. Tuskin maltan odottaa. Saa taas minimoida liikkeensä, juoda 15 litraa vettä päivässä, tuijottaa lasittunein silmin seinään. Voi niitä ihmisparkoja, jotka tekevät töitään näissä oloissa, olkoonkin, että ihmisen pitäisi nykyään olla onnellinen pelkästään siitä, että töitä on.

Olen sen lajin perverssi, että nautin kun tulee vaakasuoraa sadetta, kovaa tuulta, sadetta, kylmyyttä. Mitä enemmän lunta sataa ja olot ankeutuu, minä elän. Villasukkia jalkaan, pipoa päähän ja lämpöhousua ylle. Se on mahtavuutta.

Olen pohjoisen ihminen. Ehkä on ilmaston muutoksen myötä vaihdettava asennetta, kaivaa järkyttävän pienet bikinit kaapista ja järkyttää kanssaihmisiä menemällä rannalle. Paistettava lihansa auringossa, alistuttava ja oltava kaikkien kanssa samaa mieltä: ihanaa, meillä on tulikuuma.